voi elämä

On blogitaukoa pidellyt. Tuntuuko vuosi sitten missään? Ainakin nilkoissa, ranteissa ja lapaluiden välissä. Ehkä hiukan otsalohkon sisäpuolellakin, ainakin satunnaisesti.

Taas on yksi vuosi elämästä mennyt jota ei ikinä saa takaisin.

Istuskelen ja mietin kuinka kiitollinen olen, että olen jaksanut, oppinut, tutustunut, saanut uusia kokemuksia ja kokemusta.

Pää on ollut täynnä monenlaisia ajatuksia. Ajatuksia kärsimyksestä, yksinäisyydestä, vanhuudesta, sairaudesta, ajasta, elämästä ja ainakin ystävällisyydestä.

Olen miettinyt kohtaamisia. Onko jokaisella kohtaamisella merkitystä? Miksi minä ja tämä henkilö kohtaamme tässä kohdassa? Molemmilla oma elämä ja sen mukanaan tuomat haasteet, ilot ja surut. Kokonainen ihmiselämä.

Pitkästä aikaa on ollut monenlaisia kontakteja ihmisiin ympärillä. Vielä hetki sitten oli  aika jolloin kontaktit olivat rajoittuneet varsin pienelle alueelle.

Jaettu ilo on kasinkertainen ilo. Jaettu suru on hiukan helpompi kantaa.

Täällä me kaikki kuljemme oman elämämme ”vankeina”, ei ehkä nähdä sitä  joka vieressämme taistelee samaa taistelua, tai sitä jonka seura meille niin hyvää tekisi.

Jospa osaisi olla rohkeampi ja kääntyä itsestään ulospäin ei itseensä sisäänpäin. Mitä se muuttaisi?  vai muuttaisiko mitään?

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s