ja nimi oli

Tällä hetkellä on menossa 4 viikon harjoittelu patologian laboratoriossa. Perjantaina pilkottiin erilaisia ihomuutoksia ja suolenpätkiä. Minä kirjasin ylös tietoja ja piirtelin paperille kuvia meidän kudoskappaleista (luovaa puuhaa). Salaa olin vähän iloinen, että en itse joutunut (vielä) leikkelyhomiin, koska en tiedä ”onks must tähän”. Ihminen, jonka mielestä sienet on ällöjä, koska tekstuuri. Puhumattakaan slimestä (lasten kestosuosikkina tunnettu venyvä lima, jos joku ei tiedä mistä puhutaan), koska ei. Slimen ja mun viharakkaussuhteeseen on kyllä moniakin syitä (esim. perunajauho, jota on ”kauheen kiva” siivota keittiön kaikilta pinnoilta), mutta keksin kyllä aika monta paljon mukavaampaakin kädessä pideltävää asiaa. Luomen tekstuuri, jossa on kiinni ihon eri kerrokset, sekä vähän rasvaa tuntuu kuvitelmissani veitsen alla todella vastenmieliseltä. Saa nähdä kuinka meikämandoliinin (mikä mahtava sana muuten) todellisuudessa käy, jos tulevalla viikolla pääsen itse kudospaloja leikkelemään. Mielummin en ehkä leikkelisi, mutta aion olla rohkea ja voittaa itseni jos tilaisuus tarjoutuu (ainakin hyvä nyt on puhua).

Harjoittelujakson pituus yhteensä, on 13 viikkoa ja paikat vaihtuu. Uusia ihmisiä, naamoja ja naamojen nimiä tulee eteen päivittäin. Koska olen saavuttamaisillani jo kypsää keski-ikää ja minulla on 6 lasta, ei aivokapasiteettini ole hioutunut muistamaan ihmisten nimiä. Tästä hyvänä ersimerkkinä se, että en muista edes omien lasten nimiä, kun heidät yritän huutamalla tavoittaa. Useimmiten joudun huutamaan hyvän tovin ennen kuin vihdoin saan nimen osumaan oikeaan. (sori lapset!)

Onneksi Ismolla on ratkaisu valmiina tähänkin ongelmaan.

Nyt onkin se ’vaaleatukkainen jolla on silmälasit’, tai se ’vähän vanhempi jolla on useampi korvakoru ja lyhyet hiukset’, sitten on se ’nuori tummatukkainen’ ja sitten se ’jolla on tummat hiukset ja silmälasit, joka oli viime viikolla jääleikkeissä’ tai se ’opiskelijavastaava’.

”no niin naiset”.

Ja sitten olen tietenkin minä. Opiskelija tai ”mun nimi on Suvi, sen voi muistaa siitä, että se on vähän niin kuin kesäinen tuulahdus.”(Siis kuinka dorkalta ihminen voi oikeesti kuulostaa? mikä ihmeen kesäinen tuulahdus? juhannuspieru?) No ehkä mä alan muistaa nimet sitten kun on taas aika vaihtaa harkkapaikkaa.

Ja onneksi suurimalla osalla on NIMILAPPU!

Oi nimilappu, mikä mahtava keksintö ja arjen pelastus. (hiljainen) Kiitos (yläkertaan) nimilapuista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s